Ennätystehtailuun sopiva Tenerife OceanLava-triathlon

Useana vuonna olen aloittanut triathlonkauden jo keväällä matkustamalla jonnekin lämpimään missä uintivedet ovat sopivan lämpöiset triathlonin suorittamiseen. Tänä vuonna meitä oli mieheni kanssa pyydetty puhumaan Kanariansaarten Teneriffalla sijaitsevaan suomalaiseen turistikirkkoon. Vierailun ajankohta sovittiin minulle parhaiten sopivan hiihtoloman ajaksi. Huvin vuoksi googlailin olisiko silloin lähistöllä mitään triathlonkisaa tarjolla, ja ilokseni samalta saarelta löytyikin paikallinen OceanLava sarjaan kuuluva puoli- ja perusmatkantriathlonkisa Santa Cruzissa. Kisasivustolla oli kyllä englannninlippu-kuvake, mutta siitä aukesi vain viimevuoden kisakuvia. Kääntäjällä espanjasta suomennetut sivut huvittivat, mutta uskalsin silti ilmoittautua puolimatkan kisaan, joka ei maksanutkaan kuin 130€.

Puerto de la Cruzin aaltoihin ei ollut uimarilla asiaa

Arvoin pitkään vuokraisinko pyörän paikanpäältä, vai lennättäisinkö oman rakkaan Cerveloni mukanani. Päätin lopulta pelata varman päälle ja maksaa oman pyörän kuljetuksesta. Norwegian lensi suoran lennon Tenerifan eteläkentälle Helsingistä ja bussilla pääsimme Puerto de La Cruziin, missä turistikirkko toimi ja mihin majoituimme viikon ajaksi. Turistikirkon pastori Jarmo Heiti oli pysäkillä meitä vastassa, ja koimme itsemme toivotuiksi vieraiksi. Saavuimme maahan tiistaina ja kisa pidettiin vasta sunnuntaina. Aikaa oli siis hyvin totutella Suomen -22 asteen jälkeen yli 20 asteen lämpöön.
Aamuisin kävin juoksulenkeillä ja keskiviikkona kasasin pyörän käyden pienellä testilenkillä. Haaveilin pyöräretkestä Orotavan kautta Teidelle jolloin nousua tulisi n 2500m, mutta tulin onneksi järkiini muistaessani kisan läheisyyden. Sen verran autolla Teidelle toteutettu ajomatka jäi kuitenkin kaivelemaan, että jos palaan saarelle uudelleen, yritän toteuttaa tuon kauniin ja upean nousun vielä joskus pyöräillen.

Meduusat ovat kauniita, kunhan niihin ei törmää uidessa

Saavuttuamme oli pari päivää lähes myrskytuuli, jolloin mm ulkovesiuimaltaat olivat turvallisuussyistä suljetut. Puerto de La Cruzin mereen ei ole mitään asiaan pidemmille avovesiuinneille edes hyvällä säälläkään voimakkaiden ristivirtausten takia. Valmistautumiseni oli lähinnä lämpöön sopeutumista sekä pari pientä aamuista juoksulenkkiä.  Kävelyä matkoilla tulee kuitenkin huomaamatta runsaasti ja teimme retkiä mm Loro Parqiin eläimiä ihastelemaan, sekä kauppakeskukseen keskustan ulkopuolelle.

Perjantain kokouksessa turistikirkossa mieheni Juha Ranta-Ojala puhui, ja tutustuimme turistityötä tekevään tiimiin jo aamulla kodissa pidetyssä tapaamisessa. On uskomatonta miten sama kieli, kulttuuritausta ja meidän tapauksessamme myös usko yhdisti meitä suomalaisia vaikka kaukanakin kotimaasta. Sunnuntaina pidettävään naistenpäivään en pääsisi kisani takia, mutta vaimojen virkistyessä omassa tapahtumassaan, useampi mies kirkosta lupasi tulla kannustamaan minun kisaani.

Kisainfo pidettiin Santa Cruzin Nivaria kauppakeskuksessa

Lauantaina vuokrasimme auton ja ajoimme Santa Cruziin kisa-infoon ja rekisteröitymiseen. Osallistujapaketti sisälsi hienon teknisen paidan lisäksi pyöräilyjakun ja pannan. Ainoastaan espanjankielellä olevaa kisan sääntö- ja vastuuvapaussitoumusta tavaillessani, mielessä kävi kyllä lapsena opittu turvallisuussääntö siitä, että mitään mitä ei ymmärrä, ei kannattaisi allekirjoittaa. Sutaisin kuitenkin nimeni paperiin ja jäin odottamaan kisainfoa, joka luvattiin myös takiani kääntää englanniksikin. Hauskaa oli kuitenkin kuunnella kun jotain asiaa oli selitetty espanjaksi 5 minuuttia, kuinka se tulkattiin englanniksi kahdella lauseella. No minä tyttö tein sitten paljon kysymyksiä.

Vaihtopaikalle pääsisi tuomaan tavaroita vasta aamulla klo 6:30, joten kävin illalla katsastamassa paikan pintapuolisesti ja varmistimme, että osaamme ajaa sinne ja tiedämme mihin auton saisi parkkiin. Reitti vaikutti etukäteen todella nopealta ja valmistauduin henkisesti elämäni parhaaseen puolenmatkan triathlonkisaan. Tiesin olevani kerrankin kunnossa ilman niin monta kisaa häirinnyttä nuhaa. Kisaan otettiin aamulla 8:30 starttaavalle puolimatkalle vain 300 osallistujaa, ja iltapäivän perusmatkan lähtöön saman verran.
Meidän naisten uinnin startti tapahtuisi piakkoin miesten startin jälkeen. Tämä oli iloinen yllätys, kun olin valmistautunut henkisesti vellomaan 300 muun kisaajan kanssa pyörivää pesukonetta muistuttavassa uinnin startissa. Nyt meitä olikin viivalla vain kolmisenkymmentä naista.

Lähdön tapahduttua, huomasi uivani ihan kärkinaisten vauhdissa. Päätin että uin vain mukana ja keskityn hyvään peesin antaen huippujen suunnistaa. Rannalla annetuista espanjankielisisä sekavista suunnistus- ja poijunkierto ohjeista olin kyllä tajunnut että kaksi poijua ohitettaisiin oikealta ja sitten kaksi vasemmalta. Haaste muodostui vain siitä, kun vedessä oli käytännössä kolmisenkymmentä poijua, enkä tiennyt mitkä olisivat niitä kulmapoijuja joiden kiertosuunnalla olisi väliä.  Onnistuin välttämään usein ongelmana olleen uimalasien vuotamisen sillä, että olin pessyt naamani pesunesteellä rutikuivaksi, ja jättänyt kasvojen aurinkovoiteen laittamatta. Lisäisin sen kasvoille vasta T1-vaihdossa, mikä osoittautui huomattavasti nopeammaksi, kuin jatkuva vuotavien lasien korjaaminen vedessä.  300m uintimatkan jälkeen tajusin olevani edelleen nopeimpien naisten vauhdissa ja vieläpä ihan helposti, kunnes huomasin vierelläni uivan kärkinaisen suuntaavan ihan minne sattuu. Edellämme lähteneiden miesten pärskeistä tajusin, että näillä naisilla ei ollut reitistä aavistustakaan, ja otin ihan oman suunnan kohti edellä vetävää miesten rintamaa, ja lopulta esiin pilkistävää kulmapoijua.
Uinti tapahtui satamassa, ja kisan aikana iso valtamerialus ohitti meidät uimarit samaa uomaa pitkin.  Parempi olisi siis pysyä omalla reitillä. Kun saavutin miesten jälkijoukot, en nähnyt edelläni yhtään keltalakkista naista. Nautin uimisesta; ei pahemmin aaltoja, siedettävä lämpötila, ei päälle uivia kilpakumppaneita ja enemmän naisia takana kuin edessä. Vedestä noustessani kuulin kannustusjoukoilta edelläni olevan vain kaksi naista (ilmeisesti he olivat suunnistaneet alun ryhmässä tekemäni harharetken aikana paremmin) ja pääsisin pyörälle kolmantena naisena.

Otin vaihdon reippaasti mutta toimenpiteitä oli silti niin monta, että kaksi muutakin naista tuli vaihtoon lopulta kanssani samaan aikaan.  Märkäpukuni alkaa vedellä jo viimeisiään, ja se tarttuu revenneistä kohdista riisuttaessa sekä kelloon että nilkan ajanottochipiin. Laitan aina sukat jo pyöräilyyn, lisäsin kasvoihin aurinkovoidetta, kiinnitin pyöräilyhanskat, ajolasit, kypärän sekä iwatchin jota en voi uidessa pitää. Numerolapun laittaisin vasta juoksuun, koska se ei ollut vielä pyörällä pakollinen. Olen yliherkkä kaikelle kosketukselle, ja kisasykkeillä edetessä niinkin pieni kosketus, kun selässä lepattava numerolappu ärsyttää suhteettoman paljon. Oli niin nautittavaa kun tuota läpsytysta ei nyt tarvinnut kokea.

Upeissa maisemissa ajattu tasainen pyöräreitti oli nopea

Pyörä kulki heti todella kevyesti ja viitenä kierroksena ajettava edestakainen pyöräreitti tasaista mutta sivutuulista rantaviivaa pitkin oli vauhdikasta menoa. Nelikaistaisesta tiestä kaksi kaistaa oli suljettu vain kisaajien käyttöön, ja sunnuntaina muuta liikennettä oli vähän tien toisella puolellakaan. Tajusin olevani ennätysvauhdissa, kun nopeus vaihteli hitaimpien osuuksien 30km/h nopeimmillaan  lähemmäs 40km/h keskinopeuksiin. Toivoin niin säästyväni tällä kertaa usean kisan hidastaneelta rengasrikolta. Bongasin toisella kierroksella reitiltä kohdan jossa oli tiellä rikottu lasipullo. Opettelin väistämään sitä seuraavilla kierroksilla. Puolenmatkan kisassa oli 12m peesikielto, jota olikin helppo noudattaa, kun edessä oli vain minua hitaammin ajavia miehiä, joita sain ohitella tasaisesti koko ajan. Minun nopeudellani ajavat olivat jo kaukana edelläni, joten kiusausta letkassa ajamiseen ei edes ollut. Muutenkin kisa oli siistiä yksinajoa, vaikkakin ainut paikallinen "possujuna" ohitti minut espanjaa solkottaen juuri kun olin lasinsiruja väistäessäni ajoratani vasemmassa eli väärässä reunassa. No tilaa ohittamiseen heillä oli, mutta katsoivat asiakseen valistaa minua paikastani tien oikeassa reunassa. Edestakainen reitti mahdollisti muiden kilpakumppanien tarkkailemisen. Pian sain ohitella myös naisia, mutta tiesin heidän olevan jo muutenkin kierroksen takanani.

Uutterat kannustajani: Jarmo, Antti ja Pentti, sekä Juha kuvaajana

Suomalaiset kannustajat olivat kahvilla käytyään sinnikkäästi reitin varrella koko päivän, huutaen kannustuskommentteja sekä suomeksi että espanjaksi. T2-vaihdossa tajusin naisten rekissä olevan vasta yhden pyörän, joten olin ohittanut pyöräosuudella kakkosena olleen naisen. Kuulin naisten kärjen olevan edelläni  jo 11minuutin päässä, mutta minuutti takanani tulisi seuraava naispuolinen uhkaaja. Vaihdossa näinkin jo hänet ja lähdin liukkaasti juoksemaan. Kerrankin tuntui siltä että olisin pyöräillyt vielä pidemmästikin. Minkäänlaista tärinää tai voimattomuutta jaloissa ei tuntunut. Tiedän kuitenkin juoksuni olevan se heikoin lenkki, ja aloin jo aavistella kuulevani kohta takaani naisellista puuskutusta. Minulla on kuitenkin periaate, että taakse katsominen ennen maalisuoraa, on heikkouden merkki, enkä halunnut siihen sortua. Niinpä pelkästään kuuntelin ja joka kerta jonkun miehen puuskuttaessa takaani ohitse, olin varma että kolmas nainen siltä olisi tulossa ohittamaan minua.

Juoksureittikin kulki useana kierroksena edestakaista reittiä pitkin, joten kääntöpaikalla näkisin hyvin miten pitkä ero välillämme olisi. Päätin että en ilmeellänikään näytä takanani juoksevalle naiselle kuinka surkea juoksija todellisuudessa olen, joten otin aina kääntöpaikalta häntä lähestyessäni parhaan juoksuasentoni ja päättäväisimmän ilmeeni. Helpotuksekseni huomasin hänen olevan minun vertaiseni lyllertäjä. Nyt olisi kyseessä siis tahtojen taistelu, jos taitomme juoksijoina olisivat samantasoiset. Päätin etten pysähdy ennenkuin maalissa, ja otan käsillä koko ajan normaalia juoksurytmiäni hieman nopeamman tempon. Kyllä ne jalat väsyneenäkin seuraavat käsien vetämää rytmiä; niin musikaalinen en sentään ole, että osaisin juosta käsillä ja jaloilla eri tahtia.

Edelläni näin punapukuisen naisen noin sadan metrin päässä. Otin tavoitteekseni saada hänet kiinni ennen maalia ja päätin pitää huolta että minuutin takanani vaihdosta lähtenyt nainen ei saisi minua kiinni. Huomasin reitillä olevan myös todella kovia juoksijoita ja kärkinainen ohitti minut jossain vaiheessa juoksua jo kierroksella. Huolestuin kun huomasin että parikin naista ohitti minut kevyesti. Pelkäsin jääväni taas niin tutuksi tulleelle neljännelle sijalle. Kannustajiltani kuulin kuitenkin olevani edelleen kolmantena, koska osa minut ohittaneista naisista olikin kierroksen takanani. Aina kääntyessäni huomasin eron pahimpaan uhkaajaani kasvaneen minuutista joka kierrokselta hieman pidemmäksi edelliseltä kääntöpaikalta. Ei muutakuin tiukka ilme ja lantio eteenpäin aina kohdatessa.

Kisaan kulunut aika 5:03:49 yllätti iloisesti (kunnes reitin mitta paljastui)

Lipitin energiageeliä tasaisesti ja juomapisteitä oli 21 km matkalla 16, eli viilennystä ja energiaa sai usein. Aurinko porotti todenteolla onneksi vasta toisen juoksukierroksen jälkeen. Juoksimme 4 täyttä kierrosta ja yhden 3/4 kierroksen kunnes maali oli vihdoin edessä. Sain muutamaa sataa metriä ennen maalia punapukuisen naisen kiinni (jonka taisin ohittaa kierroksella) ja tulin kuin tulinkin maaliin naisten kolmantena. Minua haatateltiin heti maalissa ja juontaja ihmetteli kuinka helposti siirtyminen kotimaani pakkasista Espanjan helteisiin oli sujunut. Lähes järkytyin kun huomasin maalissa kellottaneeni sairaan hyvän ajan 5:03:49, mikä paransi ennätystäni lähes 15 minuutilla. Jossain vaiheessa kuitenkin rupesin kummastelemaan muidenkin huippuaikoja, ja kysyessäni, reitistä selvisi, että pyöräilyosuus olikin vain 80 km. Ei siis uutta ennätystä, mutta reitti oli siitä huolimattakin sairaan nopea. Mikään ei päihitä sitä tunnetta kun nappiin menneen kisan jälkeen saa ylittää hyvävoimaisena maaliviivan Suomen lippu kourassa ja kuunnella rakkaiden ihmisten hurraamista. Olin niin kiitollinen kaikille minua tukeneille: perheelleni sekä sponsorilleni C.P.E. Productionille reissun mahdollistamisesta.

Naisten ja Miesten Ocean Lava Tenerifen 2018 voittajat

Palkintojenjaossa sain hervottoman marmorijalustaisen pokaalin, jonka kuljettaminen Suomeen ei toivottavasti toisi  lentolaukkuun maksullisia liikakiloja. Reissun kruunasi vielä maanantaina pitämäni turistikirkon kokous, jossa sain puheestani paljon palautetta. Omakohtaiset esimerkit minun selviytymistaipaleestani olivat rohkaisseet kuuljoita, ja yksikin Jumalan kanssa sovinnon tehnyt kuulija jo itsessään, olisi tehnyt matkasta kaiken vaivan arvoisen ilman saamaani kolmospalkintoakin.

Suosittelen Ocean Lava Tenerifeä ehdottamasti muillekin ennätystään hakeville ja hyvää keväistä treenikisaa etsiville triathlonisteille. Kanarian saarille on halpa matkustaa, siellä on ihanteelliset treeni- ja kisaolosuhteet. Perusmatkan kisa oli peesivapaa, ja vakiomittainen, joten sillä tehdyt ennätykset ovat ihan virallisia ja kyllähän tuossa "puolimatkan" 1,9 uinnissa, 80 km pyöräilyssä ja 21 km juoksussakin ihan hyvän treenikisan saa tehtyä, vaikka virallista kisamittaa se ei vajaan pyöräilynsä takia tarjoakaan. Mikäli sietää hieman epävarmuutta tuon espanjan kielisyyden kanssa, niin toivottavasti seuraavana vuonna viivalla näkyy muitakin suomalaisia. Itse jo lupailimme vähän tulevamme saarelle  ensi vuonna uudestaankin.